Rentoutumista Beopjusanin temppelissä

Yks osa tätä vaihtoa on korealaiseen kulttuuriin tutustuminen. Se on toisaalta museoissa käymistä ja kulttuuritapahtumiin osallistumista, mutta toisaalta se on myös korealaisen tapakulttuurin ja ajattelumaailman ymmärtämistä. Kulttuuriin tutustuminen liittyy vahvasti meidän monenlaisiin retkiin ja matkoihin.

Jokunen viikko sitten, tarkemmin sanottuna lokakuun puolessavälissä, oltiin Beopjusanin temppelissä Temple stayssa. Temple Stay on yks Korean turismin muodoista. Temple Stay on korealaisesta kulttuurista ja korealaisesta buddhalaisuudesta kiinnostuneille tarkoitettu ohjelma, jota kautta voi osallistua jonkin temppelin rutiineihin. Me mentiin Boepjusanin temppeliin, joka oli noin kahden tunnin bussimatkan päässä Cheongjusta. Meitä lähti meidän Kelege porukan lisäksi WaiYan Malesiasta, Lawrence Filippiileiltä ja Sawyer USA:sta sekä noin 20 korealaista alakoululaista. Ensin luulin, että me mentäis sinne lastenvahdeiksi, mutta meillä ja alakoululaisilla oli osittain eri ohjelma.

Ville näyttää mihin ollaan menossa.

Me ja alakoululaiset. 

Beopjusanin temppeli on Songni vuoren kupeessa ja Songnisanin kansallispuisto ympäröi temppeli aluetta. Temppeli ja kansallispuisto on suosittu turistikohde korealaisille ja siellä olikin enemmän korealaisia värikkäissä urheiluvaatteissaan, kuin temppelihenkilökuntaa tai temppelirakennuksia. Beopjusanin temppeli on tunnettu sen tärkeistä kulttuuriaarteistaan. Suurin nähtävyys on 33 metrinen kullattu Buddha-patsas. Olin nähny kuvan patsaasta, jossain netissä ja livenä se oli kyl hieno. Temppelin alueella on kans yks arvostetuimmista Buhha-huoneista (se paikka, jossa munkit resitoi buddhalaisia kirjoituksia). 

33 metriä korkea Buddha-patsas

Rumpu ja kello.

Main Buddha Hall - rukoushuone.

Meidän temple stay alkoi sillä, että saatiin huoneet ja temppeli vaatteet. Temppeli vaatteet oli sellaset harmaat pussihousut ja harmaa liivi. Vaatteiden päälle laittaminen innosti meitä pelleilemään ja yritettiin olla kungfu mestareita. Vasta sen jälkeen opittiin, että temple stayssa on tarkoitus olla hiljaa, rauhassa ja hiljaa. Heh, ei alkanu kauheen vahvasti. Mutta meidän ryhmää ohjasi sellanen 40-vuotias korealainen buddhalainen nunna. Se oli ollut nunna 90-luvun lopulta ja asui nyt Boepjusan temppelissä ja vetää temple stay ohjelmia työkseen. Se nunna oli tosi mukava ja opetti ja selitti temppelin tapoja meille.

Minä ja Pilvi

Ensimmäisen päivän ohjemaan kuului alkuinfon lisäksi pieni kävelyretki metsässä lasten kanssa ja päivällinen. Päivällisen etikettiin kuului hiljaisuus, kasvisruoka ja kaiken ruoan syöminen. Päivällisen jälkeen askarreltiin lootuskukkalyhtyjä. Lootuskukka symboloi Buddhan valaistumista ja kaiketi myös kaikkien muiden valaistumista. Lootuskukka kasvaa mutavedessä, mutta kukkii veden pinnalla, joten valaistuminen on vähän sama asia – elämä on mutavettä mutta sitten kun kokee valaistuminen kukkii kuin lootuskukka. Askarteleminen on aina kivaa, joten olen sillä elämänosaalueella valaistunut :P 

Koko porukka ja nunna.

Lapset metsässä. 

Lootuskukat.

Illalla osallistuttiin munkkien kanssa iltarukoushetkeen. Iltarukous alkoi rumpujen soittamisella. Munkit soitti isoa rumpua vuorotellen, jonka tarkoituksena oli kutsua munkit rukoushetkeen. Rummun lisäks soitettiin isoa vaskikelloa kalanpäällä. Noilla oli joku merkitys, että miksi ne soittimet oli just noi, mutta nyt ei enää millään voi muistaa. Rummutuksen jälkeen siirryttiin Buddha-huoneeseen. Buddha-huoneessa oli yhdellä seinustalla kolme isoa Buddha-patsasta ja lootuskukkalamppuja. Munkit asettuivat tyynyille kohti Buddha-patsaita. Me asetuttiin vähän sivummalle myös tyynyille. Etikettiin kuuluu kumartaa kolmesti Buddha-patsaita kohti kun astuu sisään Buddha-huoneeseen. Rukous tai meditaatiohetken alkuun jokaisen kuuluu kumartua ja polvistua kilpikonna-asentoon kolmesti. Kun kaikki munkit oli saapunu Buddha-huoneeseen munkit alkoi resitoiden laulaa buddhalaisia kirjoituksia, ”sutra”. Meillä oli kans sanat, mutta mä keskityin vaan kuuntelemaan ja kumartamaan ja polvistumaan samassa tahdissa kuin munkit. En tiedä kuina monta kertaa polvistuin ja kumarruin mutta oli ihan lämmin kun lähdettiin pois sieltä.

Iltarukoushetki päättyi joskus kahdeksan jälkeen. Illan ohjelmaan kuului enää nukkumaan meneminen ja oltiinkin jo unten mailla joskus puoli kymmenen aikaan. Temppelissä valot sammutetaan viimeistään puoli kymmeneltä, jotta seuraavana aamuna jaksetaan nousta kello 3 aamuyöllä!!! Myös me herättiin ja noustiin silloin. Aamulla osallistuttiin aamurukoushetkeen. Eli lisää puovlistumisia ja kumartelua. Oli kyllä vähän sellanen höntti olo ku piti herätä ihan väärään aikaan, mutta kylmä vuoristoilma herätti aika hyvin. 

Ennen aamupalaa vietettiin 20 minuutin hiljainen meditaatiohetki. Meditaatiossa oli tarkoitus laskea rauhalliseen tahtiin 1-10 uudestaan ja uudestaan, ja jos ajatus herpaantui, piti aloittaa uudestaan. Mä yritin laskea, mutta ajatus karkaili aika paljon. Meditaation tarkoituksena on harjoitella hetkessä olemista, menneisyyden tai tulevaisuuden murehtimisen sijasta. 20 minuuttia ei musta ollut ajatustyön kannalta pitkä aika, mutta risti-istunnassa istuminen oli jaloille raskasta, koska vaikka sai vaihtaa asentoa, se häiritsi muiden rauhoittumista. Mutta onneks jalat sain meditaation jälkeen tekemistä, sillä meditaation jälkeen tehtiin 108 kumartamis-polvistumista. 108! Jep. Kumarrettiin ja polvistuttiin cd antamassa tahdissa. Kumartaminen on osa hengellistä harjoitusta, jossa osoitetaan kunnioitusta Buddhalle, Dharmalle eli Buddhan opetuksille ja sangalle eli munkkijärjestölle. Kumartamiset oli myös vähän niin kuin synnintunnustuksia ihmisiä ja luontoa kohtaan. 

Aamupalan jälkeen osallistuttiin meidän nunnan järjestämän teeseremoniaan. Teen nauttiminen on yks vanhimmista korealaisista perinteistä. Teetä juodessa pitää ottaa kolme hörppyä: ensimmäinen värin vuoksi, toinen tuoksun vuoksi ja kolmas maun vuoksi.

Auringonnousu 

Teeseremonia.

Aamun ohjelman jälkeen lähdettiin vähän kävelee metsään ja vuorille. Koreassa on kyllä tosi kaunista. Paljon erilaisia lehtipuita, pieniä puroja ja isoja kallioita. Lokakuun puolessa välissä päivällä oli ihan lämmin, noin 20 astetta, mutta auringon laskettua viileni aika paljon. Korealaisille luonto on tosi tärkeä ja täällä iso osa ihmisten vapaa-aikaa kuluukin ulkona liikkuen. Tai erityisesti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset viettää tosi paljon aikaa vuorilla ja kukkuloilla kävelle. Vähän huvittavaa on kun kaikilla on räikeän kirjavat ”safety”-vaatteet päällä eli tuulipuvut, vaelluskengät ja tuulipuku hattu. Mutta sitten on yks osa ulkoilukulttuuria, jota mä en ihan ymmärrä: kaikkialla kuunnellaan matkaradiosta lauluja kovalla äänenvoimakkuudella. Mä menisin luontoon ja kuuntelisin luonnonääniä. Mut korealaiset kuuntelee musiikkia. Hmm. Samaa näin Intiassa. Mutta korealaiset tykkää tosi paljon myös musiikista, joten miksi ei sitten vois yhdistää kahta hyvää asiaa: musiikkia ja luonnossa olemista.

Kaiken kaikkiaan temple stay kokemus oli tosi mukava. Vaikka oli aika paljon tekemistä ja täysin vieraat rutiinit Beopjusanin temppelissä oli tosi rentouttavaa olla. Yks meidän opettaja kertoi, että Koreassa yritetään luoda kapitalistisen ja materialistisen post-modernin kulttuurin rinnalle hitaampaa ja terveellisempää kulttuuria. Temple stayt on yks osa sellasta pidä itsestäsi huolta-kulttuuria.